1
Intellektuellina
yksityiskyttänä jouduin tapaamaan kaikenlaisia yhteiskunnan hämäriä
aineksia. Olin viettämässä ansaittua lepopäivää
filtteröimättömän Staropramen-oluen äärellä, kun kapakkaan
purjehti asianajaja Pavel Pravda. Tšekin
kieltä taitamattomille kerrottakoon, että miehen sukunimi tarkoitti
totuutta – juuri sitä asiaa, jota mies virkansa puolesta pyrki
välttelemään kuin ruttoa.
”Hyvää päivää, pane doktore”, Pavel Pravda sanoi huomatessaan minut.
”Hyvää päivää, pane doktore”, Pavel Pravda sanoi huomatessaan minut.
”Dobrý
den”, vastasin asianajajalle, joka näytti tavallistakin
väsyneemmältä. Mies haisi halvalle rommille kuin merirosvo ja
hänen vatsakumpunsa näytti siltä kuin se olisi vastikään
nielaissut kahdenkymmenen litran oluttynnyrin. ”Mitä kuuluu?”
”Voi,
älkää kysykö, herra tohtori. Kaikki menee päin mäntyä. Sain
juuri hoidettavaksi keissin, joka on täysin toivoton.”
Asianajaja
Pravda tyhjensi kolpakkonsa kahdella kulauksella, pyyhki viiksiinsä
jääneen vaahdon hihallaan ja viittoili tarjoilijalta seuraavan
tuopin. En sanonut mitään. Minun ei tarvinnut, sillä hetken
huokailtuaan asianajaja kertoi minulle koko jutun.
2
Pavel
Pravda oli oikeassa. Hänen asiakkaansa oli syyllisempi kuin
kanalasta yllätetty kettu. Mies ei voisi mitenkään luikerrella
irti syytteistä. Hän oli jäänyt kiinni kirjaimellisesti housut
kintuissa.
”Olen
hukassa”, asianajaja vaikerteli tyhjentäessään neljättä
tuoppiaan. ”Mies ottaa asian hyvin henkilökohtaisesti. Ja hänellä
on yhteyksiä matkamuistobisnestä rautaisessa otteessaan pitävään
pietarilaismafiaan. Ei herra tohtori keksisi mitään keinoa, jolla
voisin puolustaa asiakastani ilman, että joudun pelkäämään oman
turvallisuuteni puolesta?”
Mietin
asiaa. Pavel Pravda tarjosi mietintämyssyksi piparkakkuviinaa. En
keksinyt mitään. Edes asianajajan epätoivoisesti tarjoilema
vatsakatkero ei innoittanut aivosolujani keksimään minulle niin
tyypillisen nerokasta ratkaisua ongelmaan.
Kun
lakimies oli juottanut minulle pullollisen aivotoimintaa kiihdyttävää
ginkgo biloba -likööriä, minulla viimein välähti.
”Se
ei ehkä riitä saamaan asiakastanne vapaaksi syytteistä”,
varoitin asianajajaa sen jälkeen, kun olin selostanut ideani
pääpiirteet miehelle, ”mutta hyökkäys taitaa olla tässä
tapauksessa paras puolustus.”
”Nerokasta!
Miten ihmeessä teillä aina leikkaa noin?”
”Noh,
tämän pitäisi olla luottamuksellista tietoa, mutta olette varmaan
huomannut viime kuukausina interwebissä velloneen keskustelun?”
”Mitä
keskustelua tarkoitatte? Oluen hinnankorotusta vastustanutta
kansanliikettä? Ravintoloiden tupakointikiellosta saavutettua
torjuntavoittoa? Vai keskustelupalstojen trolleja, jotka kääntävät
minkä tahansa keskustelun sietämättömäksi
eipäs-juupas-jankkaamiseksi?”
Tunnustin
Pavel Pravdalle, että olin häärinyt itse asiassa jokaisen
asianajajan mainitseman liikkeen takapiruna – kahden ensimmäisen
osalta täysin pyyteettömänä kansalaisaktivistina, mutta kolmannen
osalta kovalla rahalla palkattuna sarjatrollaajana. Vaikka olin
aluksi protestoinut CIA:n vaatimia läpinäkyviä ja kömpelöitä
menetelmiä, olin joutunut myöntämään, että toteuttamani
kampanja oli saanut maailman mielipiteen kääntymään toivottuun
suuntaan. Käänteispsykologinen lähestymistapa oli toiminut
täydellisesti.
Asianajaja
Pravda tarjosi minulle viisinumeroisen summan tsekin korunoita, jos
kirjoittaisin hänen puolustuspuheenvuoronsa. Löimme kättä, joimme
päälle mukilliset rommia ja kävelin enemmän tai vähemmän
siksakkia toimistolleni.
Oli
aika ryhtyä kynähommiin.
3
Vastaanottaja:
Pavel Pravda, JUDr.
Asia: Puolustuspuhe
Tyylilaji: Trolli
Asia: Puolustuspuhe
Tyylilaji: Trolli
Päämiestäni
vastaan nostetut syytteet ovat täydellinen esimerkki tiettyä
kansanryhmää vastaan suunnatusta vihakampanjasta. On aivan
sietämätöntä, että tällaisia fasistisia syytöksiä esitetään
valtiossa, joka on sitoutunut kansainvälisiin lakeihin ja
käytäntöihin.
Voidaan jopa kysyä, onko
keskelle Eurooppaa syntymässä fasistijuntan
johtama natsivaltio,
joka vainoaa tiettyjä ihmisiä pelkästään heidän syntyperänsä
vuoksi?
Syyttäjä
esittää joitakin niin kutsuttuja todisteita törkeiden
väitteidensä tueksi. Ne on väärennetty
niin
suoraviivaisesti,
että asiaan
perehtymätön yleisö voi helposti uskoa niitä. Niiden läheisempi
tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kyseessä on päämiestäni
vastaan suunnattu järjestelmällinen ajojahti.
Kyseisenä
iltana päämieheni oli palaamassa ortodoksikirkossa järjestetystä
iltajumalanpalveluksesta. Matkalla kotiin hän pysähtyi
juomaan muutaman alkoholittoman oluen urheiluseuran
talossa, jonka jälkeen hän
poikkesi
orpokodissa,
jossa päämiehelläni
on
tapana suorittaa hyväntekeväisyystyötä.
Vierailun
jälkeen päämieheni oli päätynyt lenkkeilemään puistoon, jossa
onneton
tapahtumasarja
oli sattunut.
Päämieheni
oli pysähtynyt
virtsaamaan puun alle – lievä rötös, jonka hän mielellään
myöntää, olihan
hän juonut kokonaista kaksi alkoholitonta olutta
– kuullut
huudon pensaikon takaa ja lähtenyt
tutkimaan,
oliko
joku avun tarpeessa.
Päämieheni
oli lähtenyt apuun niin äkillisesti,
että hänen housunsa olivat edelleen nilkoissa ja lähestyessään
avun
tarpeessa ollutta
naista
hän oli kompastunut ja kaatunut naisen päälle. Samalla hänen
sukuelimensä
oli erehdyksessä
päässyt sujahtamaan
jalat edelleen haarallaan maanneen naisen
sisään. Tästä,
ja vain tästä johtuen
syyttäjä
on päässyt esittämään laboratorionäytteen ja syyttää apuun
sännännyttä miestä tästä
kammottavasta
rikoksesta. Sanomattakin
selvää on, että kyseessä on vahinko,
joka voi tapahtua kenelle tahansa
jalankulkijalle.
Puolustus
haluaa esittää oikeudelle joukon kysymyksiä, joihin se vaatii
selvitystä. Ehkäpä
myös valtamedian olisi syytä tutkia näitä kysymyksiä ja
miettiä
tiettyjä
vaihtoehtoisia
tapahtumakulkuja; saman median, joka on niin kärkkäästi tuominnut
päämieheni jo ennen oikeudenkäyntiä. Jos tutkivat journalistit
olisivat keskittyneet lynkkausmielialan ja hysterian lietsomisen
sijasta ammattiinsa, totuus olisi tullut
päivänvaloon aikoja sitten, ja päämieheni olisi säästynyt
niiltä hirvittäviltä kärsimyksiltä, joihin hänet on alistettu.
Oikeusvaltion
periaatteisiin pitäisi
kuulua,
että syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan.
Suoranaiset,
järjestelmälliset valheet, joita valtamedioissa on esitetty ovat
saaneet laajat kansanjoukot kaikkialla
maailmassa epäilemään
niiden todenperäisyyttä.
Pikemminkin
näyttää siltä, että journalistit on
alistettu
toimimaan tiettyjen tahojen kätyreinä levittämään
järjestelmällistä mustamaalauskampanjaansa.
Ensinnäkin:
mitä kyseinen nainen teki kyseiseen aikaan pahamaineisessa puistossa
– vieläpä ilman housuja ja haarat levällään? Eivätkö
naisen pukeutuminen ja käytös ole
enemmän kuin epäilyttäviä? Eikö
tällainen
toiminta
huuda
”lavastus” suoraan
taivaaseen
asti?
Toiseksi:
miksi poliisi oli paikalla niin nopeasti ja miksi se pidätti
päämieheni eikä keskittynyt todellisen syyllisen etsintään?
Tuntuu kuin poliisi olisi odottanut seuraavassa pusikossa päämieheni
tuloa paikalle – mitä hän ei kiistä, koska oli nimenomaan
juoksemassa paikalle auttamaan rikoksen uhria. Myös
tämä kysymys
tukee
lavastusteoriaa.
Kolmanneksi: on tärkeä kysyä, kuka näitä syytöksiä esittää ja mikä heidän motiivinsa on?
Kolmanneksi: on tärkeä kysyä, kuka näitä syytöksiä esittää ja mikä heidän motiivinsa on?
Olemme
selvittäneet kyseisen naisen, niin
kutsutun uhrin,
taustoja. On selvinnyt, että naisen veli
sekä
pikkuserkku
ovat
pahamaineisen uusnatsijärjestön aktiivijäseniä.
Kyseinen järjestö piiloutuu Sparta Prahan jalkapalloklubin taakse,
mutta on tunnettu vastustajiensa pahoinpitelystä sekä
muukalaisvihamielisestä toiminnasta. Meidän täytyy olettaa, että
nainen on ollut
tietoinen sukulaistensa
fasistisesta
toiminnasta ja ehkä osallistunutkin
siihen.
Näin
ollen naisen todistuslausunto
täytyy
mitätöidä; etenkin, kun päämieheni on ulkomaalainen ja vieläpä
tunnettu kilpailevan jalkapalloseuran kannattaja. Tällaisille
ihmisille päämieheni on täydellinen syntipukki ja rasistisen vihan
kohde.
Lopuksi
sanon muutaman sanan eräästä
syyttäjän
esittämästä, muka
raskauttavasta todisteesta,
vaikken
haluaisi koskea kepilläkään moiseen valheiden verkkoon.
Syyttäjä
on väittänyt,
että päämieheni olisi päivittänyt sosiaalisen median sivuaan
oletetun rikoksen tekohetkellä.
Sanon tämän vain kerran: kyseinen internet-tili hakkeroitiin samana
yönä. Samat uusfasistiset
voimat, jotka ovat tämän rikoksen todelliset syylliset, hakkeroivat
tilin ja lisäsivät sinne päivityksen, jonka mukaan päämieheni
olisi muka ”päässyt
puistossa pukille, mitäpäs oli huora yksin liikkeellä”
ja lisännyt väärennetyn kuvan –
niin kutsutun selfien –
jossa mies joka näyttää vain
etäisesti
päämieheltäni,
epäilemättä tekee hirvittäviä tekoja jollekin naisraukalle.
Kyseinen
internet-tili on sittemmin
lakkautettu. Sattumaako? Ei tietenkään.
Toivon,
että oikeus toteasi
päämieheni syyttömäksi ja estäisi
näin
uusnatsismin
nousun Euroopassa. Toivon, että se ei lähde EU:n, USA:n ja heidän
sotahullujen fasistikätyreidensä linjoille. Toivon,
että otatte huomioon tuomion mahdolliset seuraukset. Päätöstänne
seurataan aina Moskovassa asti.
4
Aidon
vaikutelman saamiseksi käänsin
suomeksi kirjoittamani puheen tšekin
kielelle internetin käännöskoneella. Oikoluetin
käännöksen tunnetulla dosentilla ja
CIA-kollegalla.
Mies lisäsi puheeseen joitain värikkäitä sanankäänteitä, mutta
jouduin poistamaan hänen merkintänsä joiden
mukaan tšekin
viranomaiset suorittavat aktiivista venäläisväestön kansanmurhaa
maassaan.
Mielestäni
oikeuden
vanhimmat jäsenet eivät olisi ehkä
arvostaneet
vaatimusta, että Moskovan tulisi lähettää panssarinsa Prahan
kaduille
suojaamaan venäläisvähemmistöä uusfasististen
kokoomusnuorten järjestelmälliseltä
murhakampanjalta.
Mutta
mikään ei auttanut. Pavel Pravdan päämies tuomittiin törkeästä
raiskauksesta.
Kuukauden
sisällä kiinalaiset olivat ottaneet haltuunsa Prahan
matkamuistobisneksen, ja
asianajaja
Pravda katsoi parhaimmaksi poistua maasta.
Koska
tällaiset keissit ovat anonyymia
tilaustavaraa,
asianajaja piti puheen tekijänoikeudet itsellään ja
saattoi niiden
avulla lievittää
vapaaehtoisen
maanpakolaisuuden
aiheuttamaa mielipahaa.
Mies
palkittiin Moskovassa vuoden
ihmisoikeuspalkinnolla
sekä
presidentin rauhanpalkinnolla.
Pavel Pravda soitti minulle muutamaa päivää juhlatilaisuuksien jälkeen. Hän tarvitsi uuden puheen. Mies oli kutsuttu luennoimaan Pohjois-Korean asianajajaliittoon ja
Valko-Venäjän parlamenttiin.
Oli
aika ryhtyä kynähommiin.
[Konec]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti