Puolustuksen puheenvuoro

1

Intellektuellina yksityiskyttänä jouduin tapaamaan kaikenlaisia yhteiskunnan hämäriä aineksia. Olin viettämässä ansaittua lepopäivää filtteröimättömän Staropramen-oluen äärellä, kun kapakkaan purjehti asianajaja Pavel Pravda. Tšekin kieltä taitamattomille kerrottakoon, että miehen sukunimi tarkoitti totuutta – juuri sitä asiaa, jota mies virkansa puolesta pyrki välttelemään kuin ruttoa.

”Hyvää päivää, pane doktore”, Pavel Pravda sanoi huomatessaan minut.

”Dobrý den”, vastasin asianajajalle, joka näytti tavallistakin väsyneemmältä. Mies haisi halvalle rommille kuin merirosvo ja hänen vatsakumpunsa näytti siltä kuin se olisi vastikään nielaissut kahdenkymmenen litran oluttynnyrin. ”Mitä kuuluu?”

”Voi, älkää kysykö, herra tohtori. Kaikki menee päin mäntyä. Sain juuri hoidettavaksi keissin, joka on täysin toivoton.”

Asianajaja Pravda tyhjensi kolpakkonsa kahdella kulauksella, pyyhki viiksiinsä jääneen vaahdon hihallaan ja viittoili tarjoilijalta seuraavan tuopin. En sanonut mitään. Minun ei tarvinnut, sillä hetken huokailtuaan asianajaja kertoi minulle koko jutun.

2

Pavel Pravda oli oikeassa. Hänen asiakkaansa oli syyllisempi kuin kanalasta yllätetty kettu. Mies ei voisi mitenkään luikerrella irti syytteistä. Hän oli jäänyt kiinni kirjaimellisesti housut kintuissa.

”Olen hukassa”, asianajaja vaikerteli tyhjentäessään neljättä tuoppiaan. ”Mies ottaa asian hyvin henkilökohtaisesti. Ja hänellä on yhteyksiä matkamuistobisnestä rautaisessa otteessaan pitävään pietarilaismafiaan. Ei herra tohtori keksisi mitään keinoa, jolla voisin puolustaa asiakastani ilman, että joudun pelkäämään oman turvallisuuteni puolesta?”

Mietin asiaa. Pavel Pravda tarjosi mietintämyssyksi piparkakkuviinaa. En keksinyt mitään. Edes asianajajan epätoivoisesti tarjoilema vatsakatkero ei innoittanut aivosolujani keksimään minulle niin tyypillisen nerokasta ratkaisua ongelmaan. 

Kun lakimies oli juottanut minulle pullollisen aivotoimintaa kiihdyttävää ginkgo biloba -likööriä, minulla viimein välähti.

”Se ei ehkä riitä saamaan asiakastanne vapaaksi syytteistä”, varoitin asianajajaa sen jälkeen, kun olin selostanut ideani pääpiirteet miehelle, ”mutta hyökkäys taitaa olla tässä tapauksessa paras puolustus.”

”Nerokasta! Miten ihmeessä teillä aina leikkaa noin?”

”Noh, tämän pitäisi olla luottamuksellista tietoa, mutta olette varmaan huomannut viime kuukausina interwebissä velloneen keskustelun?”

”Mitä keskustelua tarkoitatte? Oluen hinnankorotusta vastustanutta kansanliikettä? Ravintoloiden tupakointikiellosta saavutettua torjuntavoittoa? Vai keskustelupalstojen trolleja, jotka kääntävät minkä tahansa keskustelun sietämättömäksi eipäs-juupas-jankkaamiseksi?”

Tunnustin Pavel Pravdalle, että olin häärinyt itse asiassa jokaisen asianajajan mainitseman liikkeen takapiruna – kahden ensimmäisen osalta täysin pyyteettömänä kansalaisaktivistina, mutta kolmannen osalta kovalla rahalla palkattuna sarjatrollaajana. Vaikka olin aluksi protestoinut CIA:n vaatimia läpinäkyviä ja kömpelöitä menetelmiä, olin joutunut myöntämään, että toteuttamani kampanja oli saanut maailman mielipiteen kääntymään toivottuun suuntaan. Käänteispsykologinen lähestymistapa oli toiminut täydellisesti.

Asianajaja Pravda tarjosi minulle viisinumeroisen summan tsekin korunoita, jos kirjoittaisin hänen puolustuspuheenvuoronsa. Löimme kättä, joimme päälle mukilliset rommia ja kävelin enemmän tai vähemmän siksakkia toimistolleni. 

Oli aika ryhtyä kynähommiin.

3

Vastaanottaja: Pavel Pravda, JUDr.
Asia: Puolustuspuhe
Tyylilaji: Trolli

Päämiestäni vastaan nostetut syytteet ovat täydellinen esimerkki tiettyä kansanryhmää vastaan suunnatusta vihakampanjasta. On aivan sietämätöntä, että tällaisia fasistisia syytöksiä esitetään valtiossa, joka on sitoutunut kansainvälisiin lakeihin ja käytäntöihin. Voidaan jopa kysyä, onko keskelle Eurooppaa syntymässä fasistijuntan johtama natsivaltio, joka vainoaa tiettyjä ihmisiä pelkästään heidän syntyperänsä vuoksi?

Syyttäjä esittää joitakin niin kutsuttuja todisteita törkeiden väitteidensä tueksi. Ne on väärennetty niin suoraviivaisesti, että asiaan perehtymätön yleisö voi helposti uskoa niitä. Niiden läheisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kyseessä on päämiestäni vastaan suunnattu järjestelmällinen ajojahti.

Kyseisenä iltana päämieheni oli palaamassa ortodoksikirkossa järjestetystä iltajumalanpalveluksesta. Matkalla kotiin hän pysähtyi juomaan muutaman alkoholittoman oluen urheiluseuran talossa, jonka jälkeen hän poikkesi orpokodissa, jossa päämiehelläni on tapana suorittaa hyväntekeväisyystyötä.  

Vierailun jälkeen päämieheni oli päätynyt lenkkeilemään puistoon, jossa onneton tapahtumasarja oli sattunut. Päämieheni oli pysähtynyt virtsaamaan puun alle – lievä rötös, jonka hän mielellään myöntää, olihan hän juonut kokonaista kaksi alkoholitonta olutta – kuullut huudon pensaikon takaa ja lähtenyt tutkimaan, oliko joku avun tarpeessa. Päämieheni oli lähtenyt apuun niin äkillisesti, että hänen housunsa olivat edelleen nilkoissa ja lähestyessään avun tarpeessa ollutta naista hän oli kompastunut ja kaatunut naisen päälle. Samalla hänen sukuelimensä oli erehdyksessä päässyt sujahtamaan jalat edelleen haarallaan maanneen naisen sisään. Tästä, ja vain tästä johtuen syyttäjä on päässyt esittämään laboratorionäytteen ja syyttää apuun sännännyttä miestä tästä kammottavasta rikoksesta. Sanomattakin selvää on, että kyseessä on vahinko, joka voi tapahtua kenelle tahansa jalankulkijalle.

Puolustus haluaa esittää oikeudelle joukon kysymyksiä, joihin se vaatii selvitystä. Ehkäpä myös valtamedian olisi syytä tutkia näitä kysymyksiä ja miettiä tiettyjä vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja; saman median, joka on niin kärkkäästi tuominnut päämieheni jo ennen oikeudenkäyntiä. Jos tutkivat journalistit olisivat keskittyneet lynkkausmielialan ja hysterian lietsomisen sijasta ammattiinsa, totuus olisi tullut päivänvaloon aikoja sitten, ja päämieheni olisi säästynyt niiltä hirvittäviltä kärsimyksiltä, joihin hänet on alistettu. Oikeusvaltion periaatteisiin pitäisi kuulua, että syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Suoranaiset, järjestelmälliset valheet, joita valtamedioissa on esitetty ovat saaneet laajat kansanjoukot kaikkialla maailmassa epäilemään niiden todenperäisyyttä. Pikemminkin näyttää siltä, että journalistit on alistettu toimimaan tiettyjen tahojen kätyreinä levittämään järjestelmällistä mustamaalauskampanjaansa.

Ensinnäkin: mitä kyseinen nainen teki kyseiseen aikaan pahamaineisessa puistossa – vieläpä ilman housuja ja haarat levällään? Eivätkö naisen pukeutuminen ja käytös ole enemmän kuin epäilyttäviä? Eikö tällainen toiminta huuda ”lavastus” suoraan taivaaseen asti?

Toiseksi: miksi poliisi oli paikalla niin nopeasti ja miksi se pidätti päämieheni eikä keskittynyt todellisen syyllisen etsintään? Tuntuu kuin poliisi olisi odottanut seuraavassa pusikossa päämieheni tuloa paikalle – mitä hän ei kiistä, koska oli nimenomaan juoksemassa paikalle auttamaan rikoksen uhria. Myös tämä kysymys tukee lavastusteoriaa.

Kolmanneksi: on tärkeä kysyä, kuka näitä syytöksiä esittää ja mikä heidän motiivinsa on?

Olemme selvittäneet kyseisen naisen, niin kutsutun uhrin, taustoja. On selvinnyt, että naisen veli sekä pikkuserkku ovat pahamaineisen uusnatsijärjestön aktiivijäseniä. Kyseinen järjestö piiloutuu Sparta Prahan jalkapalloklubin taakse, mutta on tunnettu vastustajiensa pahoinpitelystä sekä muukalaisvihamielisestä toiminnasta. Meidän täytyy olettaa, että nainen on ollut tietoinen sukulaistensa fasistisesta toiminnasta ja ehkä osallistunutkin siihen. Näin ollen naisen todistuslausunto täytyy mitätöidä; etenkin, kun päämieheni on ulkomaalainen ja vieläpä tunnettu kilpailevan jalkapalloseuran kannattaja. Tällaisille ihmisille päämieheni on täydellinen syntipukki ja rasistisen vihan kohde.

Lopuksi sanon muutaman sanan eräästä syyttäjän esittämästä, muka raskauttavasta todisteesta, vaikken haluaisi koskea kepilläkään moiseen valheiden verkkoon. Syyttäjä on väittänyt, että päämieheni olisi päivittänyt sosiaalisen median sivuaan oletetun rikoksen tekohetkellä. Sanon tämän vain kerran: kyseinen internet-tili hakkeroitiin samana yönä. Samat uusfasistiset voimat, jotka ovat tämän rikoksen todelliset syylliset, hakkeroivat tilin ja lisäsivät sinne päivityksen, jonka mukaan päämieheni olisi muka ”päässyt puistossa pukille, mitäpäs oli huora yksin liikkeellä” ja lisännyt väärennetyn kuvan – niin kutsutun selfien – jossa mies joka näyttää vain etäisesti päämieheltäni, epäilemättä tekee hirvittäviä tekoja jollekin naisraukalle. Kyseinen internet-tili on sittemmin lakkautettu. Sattumaako? Ei tietenkään.

Toivon, että oikeus toteasi päämieheni syyttömäksi ja estäisi näin uusnatsismin nousun Euroopassa. Toivon, että se ei lähde EU:n, USA:n ja heidän sotahullujen fasistikätyreidensä linjoille. Toivon, että otatte huomioon tuomion mahdolliset seuraukset. Päätöstänne seurataan aina Moskovassa asti.

4

Aidon vaikutelman saamiseksi käänsin suomeksi kirjoittamani puheen tšekin kielelle internetin käännöskoneella. Oikoluetin käännöksen tunnetulla dosentilla ja CIA-kollegalla. Mies lisäsi puheeseen joitain värikkäitä sanankäänteitä, mutta jouduin poistamaan hänen merkintänsä joiden mukaan tšekin viranomaiset suorittavat aktiivista venäläisväestön kansanmurhaa maassaan. Mielestäni oikeuden vanhimmat jäsenet eivät olisi ehkä arvostaneet vaatimusta, että Moskovan tulisi lähettää panssarinsa Prahan kaduille suojaamaan venäläisvähemmistöä uusfasististen kokoomusnuorten järjestelmälliseltä murhakampanjalta.

Mutta mikään ei auttanut. Pavel Pravdan päämies tuomittiin törkeästä raiskauksesta. Kuukauden sisällä kiinalaiset olivat ottaneet haltuunsa Prahan matkamuistobisneksen, ja asianajaja Pravda katsoi parhaimmaksi poistua maasta.

Koska tällaiset keissit ovat anonyymia tilaustavaraa, asianajaja piti puheen tekijänoikeudet itsellään ja saattoi niiden avulla lievittää vapaaehtoisen maanpakolaisuuden aiheuttamaa mielipahaa. Mies palkittiin Moskovassa vuoden ihmisoikeuspalkinnolla sekä presidentin rauhanpalkinnolla. Pavel Pravda soitti minulle muutamaa päivää juhlatilaisuuksien jälkeen. Hän tarvitsi uuden puheen. Mies oli kutsuttu luennoimaan Pohjois-Korean asianajajaliittoon ja Valko-Venäjän parlamenttiin.

Oli aika ryhtyä kynähommiin.

[Konec]